Säntillinen kun olen, niin aloitin keittiön kaappien tyhjennyksen ja muuton makuuhuoneen puolelle jo hyvissä ajoin lomalla heinäkuussa. Viimeisenä viikonloppuna oli enää loppurutistus, sohvan ja TVn siirto makkariin sekä hellan ja juuri päällystettyjen Kinopalatsin leffatuolien paketeeraus.
Hommaahan valmisteltiin jo toki pitkin kevättä kun yhtenä päivänä saimme ystävällisen kehoituksen tyhjentää kellarikopit seuraavan parin päivän aikana. Ystävällinen ja aina niin tehokas talonmiehemme hankki meille välittömästi siirtolavan pihaan. Mutta ennen kuin päästiin kellarin tyhjennykseen, piti tehdä siivo vinttikomeroon, joka ei vielä ole näiden kuuden vuoden aikana ollut käytössä. Se ei suinkaan tarkoittanut sitä että koppero olisi ollut tyhjä, vaan siellä oli jos jonkunmoisen romun lisäksi lattialla paksu kerrostuma kosteita, homeisia sanomalehtiä, pahveja, huopia ja mitä-lie-matskuja, vanhimmat sanomalehdet olivat päivätty vuonna 1903. Kiitos tämän kaiken, eli yli 10 jätesäkillisen ja muun tsiljoonan käsikuorman siirrosta vintiltä, neljännestä kerroksesta, ulos lavalle kuuluu rakkaalle vuorotteluvapaalla olevalle Äidille :o)
Vintti-projektia seurasi tavaroiden roudaaminen kellarista vintille.. Laskepa siitä kerroksia huomioon ottaen tietenkin 3 m huonekorkeudet... Jalat olivat maitohapoilla kerran jos toisenkin. Ja kun se siirtolava nyt kerran oli siinä pihassa, niin tottahan se lattian esiin kaivuu pahvi- yms. kerroksista piti tehdä myös kellarissa. Sieltä altapa sitten paljastuikin ihka oikeaa maata, joten pitänee miettiä mitä sen kanssa tehdään. Sitten joskus.
Sitten odottelin kärsimättömänä itse putkiremppaa "alkais nyt että loppuiskin" -ajatuksella. Tällä viikolla olenkin sitten joka päivä töiden jälkeen mennyt jännittyneenä kotiin ihmettelemään että mitäs siellä on tänään on tapahtunut. Keittiö oli maanantain, tiistain ja keskiviikon aikana revitty alas, torstaina ja perjantaina olikin sitten kauhea pettymys kun ei päivän aikana ollutkaan tapahtunut mitään.
Yöt olemme Frodon kanssa vielä viettäneet kotona, mutta jo kuuden jälkeen olemme menneet äidin luo aamiaiselle ja poika on sitten jäänyt sinne päivähoitoon. Meitä on siis molempia hemmoteltu koko viikko, tähänhän pian tottuu :o)
Joka päivä on tullut imuroitua putkareiden jälkiä ja muutenkin tarkisteltua ettei Rontti-Boy:n saatavilla ole mitään vaarallista. Siitä huolimatta se tuntuu yhtä mittaan löytävän uusia leikkikaluja: ruuveja, muovisia hyllynkannattimia, puun palasia. Niitä se sitten rouskuttaa ja heittelee ympäriinsä :o)
3.8. valmisteluja




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti